2.6.2016

Moi, me ollaan Liina ja Sari !

Tulimme Kurjen tilalle koulun penkiltä oppimaan oikeita töitä. Opiskelemme Osaran maaseutuoppilaitoksessa luonnonvaratuottajiksi.

Aloitimme 18.4.2016 ja olemme olleet täällä siitä lähtien yhtä viikkoa lukuunottamatta. Nyt kuuden viikon aikana on ollut joka aamu kiva lähteä Tampereelta tänne hommiin. Upea, kaunis maalaismaisema, kiva kyläporukka eläimineen, hyvät bussiyhteydet kivoine bussikuskeineen, aina uuden oppiminen ja monipuoliset, alati vaihtuvat hommat pitävät innon yllä raskainakin hetkinä. Tietää tekevänsä jotakin tärkeää ja oleellista!

Summaamme tässä joitakin kokemuksia kevään varrelta.

Aamukanat

kanoi

Joka aamuinen tehtävämme on huolehtia kanoista. Hommaan sisältyy vesien vaihto, ruoka-astioiden täyttö ja munien keruu. Aluksi oli hieman jännää tunkea käsi hautovan kanan alle, eivätkä kanatkaan tästä olleet kovin tyytyväisiä. Erityisesti kaksi erityisen ärhäkkää äiskää puolustivat muniansa nokkaa säästämättä. Nyt kun osaamme relata kanojen seurassa, niin kanatkin ottavat rennosti ja tulevat jopa luokse ruuan toivossa.

Tähän aikaan vuodesta on riemukas näky, kun kukot haaremeineen viipottavat ulkona täysin vapaina. Niiden touhuja on hauska seurata, kun niistä ei tiedä mitä kaikkea ne keksivät tai missä ne seuraavaksi tulevat vastaan.

Karitsaterapia

Ensimmäisestä päivästä lähtien on yksi ihanin asia ollut karitsat ja niiden hellyydenkipeys. <3 Niitä on vielä niin monta, että välillä ei meinaa riittää kädet kaikkien silittelyyn, kun ne hyökkäävät joukolla luokse. Osa niistä haluaa jopa kiivetä syliin tai koittaa hypätä selkään. Sormien imeskely maidon toivossa on kelvannut niille myös.

Pieni Kerma <3

On ollut hauska huomata kuinka jokainen niistä on ihan omanlainen persoonansa. Joukosta erottuvat erityisesti Kerma, joka isoine silmineen ja töröhuulineen on kaikkien lellikki prinsessa, Romeo joka taas on rauhallinen rapsutuksia rakastava pienokainen, joka asettaa päänsä syliin ja pysyy paikallaan niin kauan kuin paijausta riittää ja on vaatimassa lisää heti jos kehtaa lopettaa liian nopeasti. Ja sitten on vielä tapaus Mandariini aka Kakkapää, joka kova äänisesti ilmoittaa haluavansa huomiota, maitoa ja rakkautta.

 

Keittiöpuutarha

Yhtenä meidän ”omana” projektina on ollut keittiöpuutarhan perustus. Tämä oli mukava juttu meille, koska pystyimme samalla toteuttamaan koulun viljelysuunnitelma-näytön käytännössä.

Ideana oli suunnitella viljelykierto, jossa kasvit kiertävät ryhmittäin lohkosta toiseen neljän vuoden ajan.

Lähdimme liikkeelle mittaamalla pihanurmikosta alueen, jolle puutarha tuli perustaa. Vietimme yhden päivän miettien mitä kasveja halutaan puutarhaan ja millaisia esivalmisteluja ne vaativat, sekä miten niitä hoidetaan. Laskimme taimi- ja rivivälit sekä siementen ja taimien määrät. Suunnittelimme kasvien paikat niin, että jokainen kasvi saa naapurikseen hyvän kumppanin ja näin ollen kukaan ei häiritse toisen kasvua, vaan päin vastoin!

kovaa suunnittelua

Ari käänsi maan traktorilla ja levitti lantakompostin.

Jaoimme alueen neljään lohkoon ja toimme kasvihuoneelta lampaiden kuivikkeena talvella ollutta olkea erottelemaan lohkot toisistaan ja muodostamaan käytävät. Muokkasimme maan lapiopelillä kunkin kasvin tarpeen mukaan harjuiksi, penkeiksi ja vaoiksi. Salkopavuille väsäsimme aidanseipäistä ja naruista ja kivistä kasvutuet. Kurkun kasvu koitetaan myös ohjata ylos tukien avulla, joita ei ole vielä tehty. Vähitellen olemme saaneet kaiken istutettua ja kylvettyä, enää sipuli, herne ja kukkaset puuttuvat. Kaikki sitten omalla ajallaan, kunhan muilta töiltä ehtii.

Esikasvatus

Ensimmäisenä päivänämme 18.4. pääsimme kylvämään ensimmäisiä salaatteja ja yrttejä, ja nyt kuuden viikon päästä Liinan viimeisellä viikolla niitä on korjattu keittiöpuutarhasta ruokapöytään -ja hyvää on! Aina silloin tällöin kylvöhommia on jatkettu: kurkut, kurpitsat, kaalit, pavut ja uusi salaattierä ovat päässeet päässeet potteihin.

Armottomissa aavikko-olosuhteissa olemme niitä tämän toukokuun viimeisen viikon istuttaneet peltoon hiki hatussa. Huh!

Liina pellolla mittailemassa ja kylvämässä

Heinähommii

Yksi kivoista hommista on ollut makoilut heinäpaalien päällä sen jälkeen kun hiki hatussa ollaan ne ensin lastattu peräkärryn kyytiin isoksi kasaksi. Sellaisessa kyydissä voisi kiertää pidemmänkin reissun ympäri kyliä ja jos siihen vielä saisi kupillisen kahvia, niin voi että!

Heinä- ja olkipaaleja tuli kevään mittaan haettua muutama kuormallinen ja leviteltyä lehmien ja lampaiden pehkuiksi ja ruuaksi - nyt eläimet löytävät sitä tuoreena ja vihreänä laitumilta

Vauvat, eläinvauvat

Harjoittelumme aikana täällä on syntynyt neljä vasikkaa: Nyyti, Niilo sekä kaksoset Napoleon ja Napoliina. Nyytin synnytystä seurasimme aluksi, mutta kun mitään ei vielä tapahtunut, menimme syömään. Sillä välin Nyyti tupsahti maailmaan omiensa parissa kaikessa rauhassa. Me saimme kunnian antaa hänelle nimen. <3

On ihmeellistä kuinka nopeasti pienokaiset kipuavat jaloilleen ja pian ne juoksevat ja kirmailevat muiden joukossa.

jaloilla ollaan

Laitumien valmistelut

Kevään edetessä kiihkeä vapaudenkaipuu oli havaittavissa navetan suunnalla. Kun korjailimme laitumen aitoja, navetan suunnalta kuului malttamattomia hoputushuutoja ja portilla kävi kova kuhina kun lehmät hakivat paikkaansa jonossa. Tämä motivoi meitä tekemään työmme reippaasti ja tunnollisesti -onhan se kova juttu kirmata kevään ensimmäistä kertaa ulos talvella tutuksi tulleesta pihatosta jo hieman vihertäville laitumille

Inkku se siellä jaksoi viimeiseen asti toivoa että portit laitumelle avautuis.

Inkku se siellä jaksoi viimeiseen asti toivoa että portit laitumelle avautuis.

Biina ja Liina hommissa

Biina ja Liina hommissa

Tämän lisäksi kävimme tekemässä lampaille ala-laitumen valmiiksi.

Töitä kohti menee tämä jono

Töitä kohti menee tämä jono

Vapaus kohti laitumia

Kun sitten koitti se kauan odotettu hetki, jolloin aidat oli tarkistettu ja portti laitumelle avattiin.

Kuinkas siinä sitten kävikään...

Portin avaaminen yllätti lehmät kuin talvi suomalaisen autoilijan: nytkö se tapahtuu!

Ei meinattu uskoa että portit on auki laitumelle ja että sinne vois jopa mennäkkin, ennen kuin isäntä näyttää tietä.

Kaikenlaisia koneita

Olemme harjoittelun aika päässeet näkemään jos jonkinmoista härveliä, joita Ari täällä tilalla käyttelee. Nämä työtä nopeuttavat laitteet ovay herättäneet meissä ihailua ihmisen aivonystyröitä kohtaan: vanhat ja hyväksi todetut, monesti varsin yksinkertaisetkin laitteet ovat sekä jouduttaneet työtämme, että koetelleet meitä ja hermojamme.

Ja tälläistä konetta tuli katottuu yks kokonaine työpäivä

City-urposta on Arin kovassa koulussa kasvanut hurjapäinen traktorikuski, joka ”hallitsee” niin pakut kuin päältäajettavat ruohonleikkurit noin 100% paremmin kuin ennen. - Liina

Humuspreparaatti

Preparaatti ja sen valmistus sekä levitys oli mielle ihan uusi juttu. Sille oltiin pyhitetty oma hetki eräänä juuri-päivänä (silloin kuu on maa-merkissä neitsyessä) , jolloin me kaikki jätimme muut hommat ja osallistuimme sen tekoon. Humuspreparaattia sekoitettiin veteen isossa tammitynnyrittä tunnin ajan tauotta. Sekoitussauva roikkui tynnyrin päällä omenapuun oksassa, ja sillä pyrittiin saamaan aikaan pohjaan asti ulottuva pyörre, joka sitten rikottiin yllättäen suuntaa vaihtamalla. Eli ensin luodaan järjestys, joka sitten rikotaan. Kun preparaatti oli valmis, se kaadettiin ruiskureppuihin (katso kuvat) ja ne selässä kävelimme pitkin pihoja ja kylvämättömiä peltoja suihkutellen. Sarilla reppu reistali ja suurin osa preparaatista oli haalareiden lahkeessa.

Tässä vielä muita kuvia matkan varrelta

Lähdön hetkellä meinaa tulla surku, kun tähän Kurjen elämän menoon on alkanut niin tottua ja tykästyä. Tämä jos mikä opettaa elämän perusasioita, kiehtovaa olla tuotannon alkupäässä näkemässä mistä ruoka tulee, ja peräti itse laittamassa sitä alulle. Vaikka onkin harjoittelun viimeinen päivä menossa, niin se ei takuulla jää elämäni viimeiseksi Kurjen tilalla. Kiitos Ira ja Ari ja kylän väki! Ja työtoveri SartZa!!<3 - Liina

Minä Sari jatkan vielä parisen viikkoo ja toimin kanojen ja lampaiden huoltajana. Ja tiedän sen että tulevaisuudessa tulen täällä vielä hetken jos toisen tusinan viettämään. :-)

Rauhaa ja rakkautta !